Murha vai kuolemantuottamus? Lahden yliajoon liittyy useita kysymyksiä vailla vastausta

Yliajolla ei ollut silminnäkijöitä eikä syytetyllä muistikuvia tapahtuneesta. Esitutkinnassa hänen kertomuksensa muuttuivat.

Ajoiko 22-vuotias lahtelaismies tahallaan vai vahingossa noin 20-vuotiaan miehen kuoliaaksi viime syyskuussa? Siinä kysymys, johon Päijät-Hämeen käräjäoikeus etsii vastausta.

Syyttäjän mukaan mies ajoi tahallaan tuntemansa miehen päälle ja siten syyllistyi murhaan.

Syytetty kiistää tahallisuuden ja murhasyytteen. Hän myöntää syyttäjän toissijaisesti ajaman syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta sillä erotuksella, että uhri oli ollut törmäyshetkellä ajoradalla. Syyttäjän mukaan uhri oli ollut tien laidassa.

Käräjäoikeus käytti keskiviikkona pitkän tovin sen arvioimiseen, miten törmäys oli tapahtunut. Koska teolla ei ole silminnäkijöitä eikä syytetyllä muistikuvia tapahtuneesta, ei istunnossa saatu selvyyttä siitä, törmäsikö syytetty uhriin kerran vain kaksi ja tekikö hän U-käännöksen törmäyspaikalla vai siitä kauempana.

Epäillyn auton tekemän U-käännöksen oli nähnyt henkilö, joka pari minuuttia myöhemmin löysi uhrin tieltä ja soitti hätäkeskukseen. Ambulanssi tuli nopeasti, mutta uhri oli jo kuollut.

Oikeudessa syytetty kertoi, ettei hänellä ole yliajosta muistikuvaa ja että tilanne oli sekava. Hän oli juopunut.

Esitutkinnassa hän oli kertonut miehen juosseen kadulla häntä vastaan, jolloin hän oli saanut paniikkikohtauksen, painanut kaasua ja ajanut miestä päin. Toisessa kuulustelutilanteessa hän oli kertonut auton eteen hypänneestä miehestä. Kertomusten poikkeaminen toisistaan johtui syytetyn mukaan siitä, että kuulustelut olivat olleet painostavia.

Oikeudessa syytetty kertoi törmäyksen sattuneen, kun hän etsi toisella kädellä hansikaslokerosta puhelimen sim-korttia. Poliisi ei ollut sim-korttia löytänyt.

Pitkä, sekava perjantai

Syyskuun viimeisen perjantai-illan tapahtumia pohjustettiin jo päivällä. Syytetty, uhri ja pari muuta miestä olivat lähteneet pääkaupunkiseudulle hieromaan autokauppoja.

Todistajana kuultu mies kertoi syytetyn lyöneen häntä ja uhanneen tappaa hänet lapiolla. Sellainen löytyi syytetyn autosta.

Tilanne oli ollut niin uhkaava, että todistaja oli tullut omalla kyydillä Lahteen. Hän oli jäänyt junasta jo Mäntsälässä, sillä hän pelkäsi syytetyn olevan häntä junalla vastassa Lahdessa.

Syyttäjän mukaan syytetty olisi vaatinut autokauppamatkalla myöhemmin yliajon uhriksi joutunutta pahoinpitelemään jonkun. Uhrin kieltäytyminen oli mahdollinen yliajon motiivi. Myös velkasaatava ja hukassa ollut viskipullo saattoivat olla motiiveja.

Syytetty kiisti pyytäneensä uhria pahoinpitelemästä ketään.

Lahteen päästyään syytetty koetti pitkin perjantai-iltaa löytää uhria. Hän etsi tätä muun muassa Mukkulan ostoskeskuksesta. Syytetty laittoi uhrille haukkuvia ja uhkaavia tekstiviestejä. Hän muun muassa viestitti, että "poliisit ei sua pelasta". Hän vaati uhrilta myös pulloaan "tai vannon et sattuu".

Uhri vältteli syytetyn kohtaamista. Hän oli soittanut äidilleen ja pyytänyt tätä ilmoittamaan poliisille, jos syytetty käy riehumassa siellä. Hän kävikin ja oli äidin mukaan käyttäytynyt tavallisesta poiketen.

Syytetty kävi useita kertoja uhrin tyttöystävän asunnolla. Kun uhri tuli tupakalle, syytetty yritti syyttäjän mukaan ajaa tämän päälle, mutta uhri ehti väistää. Syytetty kiisti yliajoyrityksen.

Syytetty meni veljensä luo. Tämä soitti uhrille, joka veljen rauhoittelun vuoksi lähti syytetyn auton kyytiin puoli tuntia väitetyn yliajoyrityksen jälkeen. Autossa oli neljäskin mies.

Syytetty ja uhri istuivat takapenkillä. Heidän kesken syntyi tappelu. Kaksi muuta miestä saivat nujakoinnista tarpeekseen ja poistuivat autosta. Myös uhri lähti kävelemään ja ehti kävellä Katajakatua muutaman sata metriä, kun yliajo tapahtui.

Syytetyn veli piilotti auton. Hän vietti seuraavan yön vähän aiemmin tapaamansa naisen luona. Lauantaiaamuna syytetty lähti bussilla Turkuun, jossa hänellä on sukulaisia. Poliisi poimi miehen bussista Forssassa.

Ystävän murhasta syytetyn silmät kostuivat

Oikeudessa kuullun mukaan syytetty ja uhri ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti. Heillä oli ollut rajujakin riitoja, mutta ne oli aina sovittu.

Syytetty itse kertoi uhrin olleen hänelle "tosi hyvä ystävä". He olivat tekemisissä päivittäin.

Hän myönsi tapelleensa uhrin kanssa aiemminkin; tappelusta autossa ennen yliajoa hänellä ei ollut muistikuvaa.

Istunnon aikana syytetty pyyhkäisi pari kertaa silmiään. Kun oikeudelle esiteltiin kirjallisina todisteina kuvia uhrista, syytetty katsoi muualle.

Asian käsittely jatkuu perjantaina, jolloin kuullaan loppuja todistajia.