Saija Kolulahti uurasti tutkintonsa työn ohella. Lainojen ja lasten kanssa ei ollut muuta mahdollisuutta.
Joskus kesken työpäivän saattaa tuntua siltä, että voisi vaihteeksi vaikka opiskella jotain: ehkä uusi ammatti, tai sitten jatko- tai lisäkoulutusta nykyiseen osaamiseen. Oman osaamisen voisi myös muuttaa tutkinnoksi. Joskus käy niin, että sitä seisoo irtosanomislappu kädessä ja miettii, mitä elämässä sitten tekisi. Silloinkin saattaa koulu tulla mieleen.
Koulutuspaikkoja on, mutta aikuisena on saatava myös varmuus jonkinlaisista tuloista. Etenkin ruuhkavuosia elävällä on paljon maksettavaa. Padasjoella asuva Saija Kolulahti on ehtinyt aikuisena opiskella useampaakin kertaan, mutta vielä ei ole ollut sellaista hetkeä, että olisi voinut jättäytyä päätoimiseksi opiskelijaksi.
– Todellisuus on toista. Itselläni on ollut maksettavana asuntolaina, auton kulut ja pieniä lapsia. Olen toki tutkinut erilaisista laskureista, olisiko varaa kouluttautua päätoimisesti. Ei mitään mahdollisuuksia, hän toteaa.
Pakko opiskella jotain muuta
Saija Kolulahden opintopolku on aika tyypillinen tämän päivän tarina.
– Olin Espoossa lääketehdas Orionin palveluksessa 19 vuotta, loppuaikana olin tietojärjestelmän pääkäyttäjä ja toimintaohjekoordinaattori. Siinä vaiheessa kun olin muuttanut Kuhmoisiin, tein etätöitä kotona, asiakkaani olivat ympäri maailmaa. Yhtenä päivänä YT-neuvottelujen päätteeksi sain puhelinsoiton. 250 ihmistä irtisanottiin ja minä olin yksi heistä.
Puhelu oli aikamoinen sokki. Mitäs nyt, Saija Kolulahti mietti.
– Hain jokaista mahdollista työpaikkaa. Silloisessa hyvinvointiyhtymä Oivassa oli kehitysvammaisten päivätoiminnan ohjaajan paikka auki. En ollut koskaan tehnyt töitä kehitysvammaisten kanssa, mutta sain paikan.
Siitä alkoivat myös opinnot.
– Aikuisena opiskelu on tätä päivää. On pakko kehittää osaamista koko ajan, koska ei tässä iässä eli viisikymppisenä enää pärjää sillä tiedolla, jonka on saanut 18-vuotiaana, hän tiivistää.
Lomat koulussa
Viime syksynä 50 vuotta täyttänyt Saija Kolulahti on opiskellut oppisopimuksella visualistiksi, jossa harjoittelujaksot hän teki työpaikalla ja teoriaopintoihin käytti kesälomapäivänsä. Lisäksi hän on suorittanut työvalmennuksen erikoisammattitutkinnon ja ohjaustoiminnan artesaanitutkinnon. Sivutoimisena käsityöyrittäjänä hänen osaamisensa riitti suoraan näyttötutkintoon ilman valmistavia opintoja. Hän kouluttautui myös työkykykoordinaattoriksi.
– Uusimpana koulutuksena olen nyt valmistunut sanataideohjaajaksi Hämeen kesäyliopistosta. Tällä hetkellä toimin työvalmentajana.
Mielessä siintää silti jo uusi koulutus, mutta ei ainakaan vuoteen.
– Olen katsellut draamakasvatuksen opintoja, Saija Kolulahti nauraa.
Nyt asuntolainaa ei enää ole, ja elämä on muutenkin sillä mallilla, että hän voisi 50-vuotiaana ensimmäistä kertaa sitten nuoruusvuosiensa harkita jättäytymistä kokopäiväiseksi opiskelijaksi.