Kokosimme vinkit rahankäytön harjoitteluun.
Pankkikortin saamiseksi ei tarvitse olla täysi-ikäinen, ei edes teini. Esimerkiksi osuuspankeista kortin voi saada 10-vuotiaana ja S-pankista 7-vuotiaana. Nordeassa alaikärajaa ei ole. Kaikissa pankeissa alle 15-vuotias tarvitsee kuitenkin molempien vanhempien tai edunvalvojan suostumuksen kortin saadakseen.
– Meillä lähtökohtana on, että lapsen vanhemmat päättävät minkä ikäiselle lapselle kortti hankitaan. Kypsyys kortin käyttöön on yksilöllistä, sanoo Valtteri Korhonen, joka on Nordean korteista vastaava johtaja Suomessa.
– Edellytyksenä on, että lapsi pystyy huolehtimaan kortistaan ja muistamaan tunnuslukunsa ja muut kortin turvalliseen käyttöön liittyvät asiat.
Missä iässä tehdään itse ostoksia?
Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkimuspäällikkö Anu Raijas ei suosittele pankkikorttia ihan pienimmille.
– Sanoisin, että hyvä aika on noin 12-vuotiaana tai alakoulun viimeisillä luokilla. Lapsen on osattava ottaa vastuu kortistaan ja ymmärrettävä, että se on samalla tavalla henkilökohtainen kuin oma puhelin, Raijas sanoo.
– Kannattaa myös miettiä, mikä on se ikä, jolloin lapsen tarvitsee tehdä omia ostoksia. Vanhemmat ovat kuitenkin vastuussa lapsen tarpeista. Lapsen oma rahankäyttö on lähinnä huvittelua, jolloin omat menot ovat hirvittävän pieniä.
Usein kortille syntyy luontainen tarve siinä vaiheessa, kun lapsen elinpiiri laajenee. Rahaa voi tarvita harrastusten yhteydessä kuten leireillä ja pelireissuilla.
Kun nuori täyttää 15 vuotta, hän voi itse avata omille palkka- tai taskurahoilleen tilin ja ottaa käyttöön tiliin liittyvät palvelut. Hän voi itsenäisesti hallinnoida näitä palveluita ja niiden käyttöoikeuksia.
Tilitapahtumien seuraaminen opettaa
Lasten pankkikortin käytöstä tai esimerkiksi siitä, kuinka nuoria nuorimmat kortinkäyttäjät ovat, ei ole tilastoja. Esimerkiksi Finanssiala ry:n selvityksissä nuorimmat vastaajat ovat 15-vuotiaita.
– Voisi olla hyvä ajatus tutkia myös nuorempia, sillä alle 15-vuotiaita kortinkäyttäjiä on, sanoo korttimaksamisen asiantuntija Kirsi Klepp.
Alaikäisen lapsen ensimmäinen pankkikortti on aina niin sanottu varmentava online-kortti. Kortilla voi maksaa vain, jos tilillä on rahaa, ja ostokset ja nostot veloitetaan tililtä saman tien. Kortille voidaan asettaa myös lapselle sopiva nosto- ja maksuraja.
Kortissa on myös lähimaksuominaisuus, jolloin alle 25 euron ostosten maksaminen onnistuu ilman tunnusluvun näppäilyä. Raja nousee huhtikuussa 50 euroon.
Vanhemmat voivat seurata lapsensa tilin tapahtumia ja puuttua lapsen rahankäyttöön. Vanhemmat voivat myös siirtää kortille lisää rahaa, jos sille tulee äkillinen tarve vaikkapa pelireissulla tai ylimääräisen välipalan ostamiseksi.
Pankkikortti on yleensä turvallisempi maksuväline lapselle kuin käteinen. Jos seteli varastetaan tai se hukkuu, se on mennyttä.
– Lapsille on myös tyypillistä antaa tai lainata rahaa kavereilleen melko hövelistikin. Kortissa tätä ilmiötä ei ole, Raijas huomauttaa.
Pankkikortin käytössä ei ole kyse vain kortin käytöstä vaan myös ensiaskelista oman taloudenhallinnan opetteluun.
– Esimerkiksi tilitapahtumia seuraamalla voi oppia, mistä rahaa tulee tilille ja kuinka paljon sitä voi käyttää, Klepp sanoo.
Säästöpossusta tuli e-possu
Useimmat pankittarjoavat lapsiasiakkailleen edelleen säästölippaita. Uudempaa perua on se, että myös pankkikortilla maksamisen yhteydessä voi säästää rahaa. Kyse on e-possun tai -säästölippaan kaltaisesta palvelusta.
Ideana on, että tilinhaltija voi etukäteen määritellä summan joka kilahtaa jokaisella ostoskerralla e-possuun eli käytännössä omalle tilille. Se voi olla pyöristys ylöspäin vaikkapa seuraavaan euroon tai sama, kiinteä summa ostoksen loppusummasta riippumatta.
Tiliasiat kuntoon kerralla
Mona Kaleniusta, 9, voi jo melkein sanoa konkariksi pankkikortin käyttäjänä. Jyväskyläläistyttö sai ensimmäisen korttinsa viime kesänä samaan aikaan, kun kolme vuotta vanhempi veli sai omansa.
– Vaihdoimme asuntokaupan yhteydessä pankkia ja laitoimme kaikki tiliasiat kuntoon. Siinä yhteydessä otettiin isommille lapsille kortit, Monan äiti Annaleena Kalenius kertoo.
Äidin mukaan Mona sai pankkikortin, sillä on hän tarkka ja osaa huolehtia tavaroistaan ja asioistaan.
– Luottamuspulaa ei ole ollut, eikä Monan rahankäyttöön ole tarvinnut puuttua, mutta on hyvä, että vanhemmat pystyvät seuraamaan lapsen tilitapahtumia tarvittaessa.
Ostosreissut voi sopia etukäteen
Mona on käyttänyt pankkikorttiaan pienten ostosten maksamiseen esimerkiksi vaate- ja ruokakaupoissa. Hän ei pidä korttia jatkuvasti mukanaan, vaan vain silloin, kun lähtee kavereiden kanssa vaikkapa kauppakeskukseen. Ostosreissut sovitaan etukäteen vanhempien kanssa.
– Aluksi tuntui vähän vaikealta, mutta sitten kortin käytön oppi helposti, Mona kertoo.
Hän käyttää ostosten maksamisessa tunnuslukua mutta ei lähimaksuominaisuutta. Kotona opetettiin, ettei tunnuslukua saa koskaan kertoa kavereille ja se pitää muistaa ulkoa.
– Kerran unohdin koodin ja piti soittaa äidille.
Monan saama kuukausiraha, kotitöistä saatavat pienet palkkiot sekä lahjaksi saadut rahat maksetaan suoraan hänen tililleen.
– Se opettaa, että käytössä on tietty summa eikä kaikkea haluamaansa voi hankkia, äiti-Annaleena sanoo.
Vanhempien mielestä pankkikortin käytössä hyvää on juuri se, että sen myötä rahankäytöstä tulee puhuttua kotona luontevasti, ja lapset voivat opetella taloustaitoja.
– Vaikka tuossa iässä tavaran haluaminen menee usein edelle, niin oman tilin ja kortin myötä tulee pohdittua sitä, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Myös säästämisestä olemme puhuneet paljon, Jan-Markus Kalenius toteaa.
Vinkit rahankäytön harjoitteluun
1. Puhu lapselle avoimesti rahasta
Myös pienelle lapsella kannattaa puhua rahasta, sillä tutkimusten mukaan rahankäyttötavat periytyvät. Paras ajankohta on se, kun lapsi alkaa saada omaa rahaa.
– Viikkorahan tai synttärilahjaksi saadun rahan myötä asia tulee konkreettiseksi lapselle, ja se on hyvä aika aloittaa myös rahasta puhuminen, sanoo tutkimuspäällikkö Anu Raijas Kilpailu- ja kuluttajavirastosta.
Puhuminen onnistuu parhaiten konkreettisten ja helppojen esimerkkien avulla. Jos lapsi saa 20 euroa, niin voi kertoa, kuinka ison läjän karkkia sillä voi saada tai että sillä saa vain pienen osan kännykästä.
– Samalla voi opettaa säästämistä ja sitä, ettei raha ole itsestäänselvyys, Raijas neuvoo.
2. Näytä maksamisen mallia
Toinen hyvä tapa on mallioppiminen.
– Vanhempi voi näyttää vaikkapa laskujen maksua ja kertoa, mistä laskuihin saadaan rahaa ja että laskut pitää maksaa ajallaan.
Lapsen niskaan ei kuitenkaan saa kaataa perheen rahahuolia.
– Tutkimukset ovat osoittaneet, että rahasta puhuminen on helpompaa hyvin toimeen tulevissa perheissä, Raijas toteaa.
Rahasta on hyvä puhua myös silloin, kun sitä ei ole. Kertoa, että raha riittää kyllä ruokaan mutta ei ehkä uusiin leluihin, ja miksi näin. Kannattaa myös kertoa, että laskujen eräpäivistä on hyvä pitää kiinni tai että laskuihin voi neuvotella lisää maksuaikaa.
Lapselle on hyvä myös painottaa, ettei raha määrittele ihmisen arvoa. Raha on vain väline, jolla hankitaan asioita.
3. Aloita kolikoilla ja seteleillä
Rahankäytön opetteluon hyvä aloittaa kolikoilla ja seteleillä. Pieni lapsi hahmottaa rahan arvon ja ostamisen paremmin, kun rahat ovat käsin kosketeltavassa muodossa.
– Tämän päivän haaste on maksamisen virtuaalisuus. Kun lapsi kasvaa, on tärkeää opettaa hahmottamaan rahaa myös abstraktisena. Se on ajankohtaista viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi saa ensimmäisen pankkikorttinsa, Raijas sanoo.
Myös Nordean korteista Suomessa vastaavan johtajan Valtteri Korhosen mielestä pankkikortti auttaa osaltaan lapsen digitaitojen kehittymistä.
– Talous- ja digitaidot muodostavat tärkeän kansalaistaidon, jolla muun muassa ehkäistään syrjäytymistä. Näkyvä ja tuntuva raha eli käteinen ei ole ainoa tapa opetella rahankäyttöä, sillä nykyisin tarjolla on paljon esimerkiksi pelillisiä tapoja.